Flanööri

 Ensimmäinen kuvani heti liikkeelle lähdettyäni kuvaa hyvin tätä flanöörin tunnelmaa. Se oli märkä, sohjoinen ja kasteleva, mutta toisaalta lämmin, uudistava sekä keväinen. Mielestäni tämä kaikki kuvasti siirtymävaihetta johonkin uuteen ja parempaan. Ensimmäistä kuvaa ottaessani huomasin, että pienemmät tiet eivät ole vielä kunnolla sulaneet, vaan joudun kävelemään sohjossa vesilammikoita kierrellen. Askeleet lätsähtelevät sohjossa tarpoessa ja tunnen, kuinka lenkkarini alkavat pikkuhiljaa päästää vettä läpi kastellen sukkani. Se tuo jollain tavalla kevään tuntemuksia mieleeni.

Kun saavun Ylistönmäen portaille, huomaan hauskan kontrastin portaiden ja sen viereen kasatun lumikinoksen välillä. Ikään kuin portaiden vieressä olisi vielä täysi talvi, kun taas portaat ovat jo sulana ja toisesta reunasta jopa alkaneet jo kuivaa aivan kuin kesää kuvaten.

 Kävellessäni portaita ylös sora narskuu kenkieni alla ja raapii kivisiä askelmia. Noustessani portaita ylös hälinä ja taustameteli alkavat hiljetä, kun siirryn pikkuhiljaa kauemmas kouluun menevistä tai sieltä tulevista opiskelijoista.

Nousen vielä ylemmäs metallisia portaita, jotka ovat paljastuneet sulaneen lumen alta. Metalliset askelmien ritilät aivan kuin soisivat vaimeasti kavutessani niitä ylös. Metallinen kaide tuntuu sormieni alla vielä melko viileälle, vaikka muuten ilma on lämmin ja kiivetessä alkaa tulla jo hivenen kuuma.

 Vaikka asutuksien lähettyviltä ja keskustan tuntumasta lumet ovat jo melko vähissä, kauempana keskustasta metsässä maa on vielä paksun lumivaipan peitossa. Puista lumet on jo kuitenkin sulanut ja metsä on jotenkin paljaan ja alastoman näköinen, kun kasvillisuus ei ole vielä alkanut kukoistaa ja lehtipuutkin ovat vielä täysin lehdettömiä.

Kävellessäni metsän keskellä jostain alkaa kuulua pikkulintujen laulua, joka saa minut hymyilemään ja herättää vahvan kevään tunnun. Ilmakin tuoksuu raikkaalle ja kostealle, jotenkin keväiselle. Vaikka kenkäni ovatkin jo aivan märät, minulla on silti lämmin ja iloinen tunnelma. Luonnossa kulkeminen saa minut aina rauhalliselle tuulelle ja huolet unohtuvat.

 Joissain paikoissa voi jo nähdä metsässäkin lämpimien kelien vaikutuksen. Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, paikoitellen lumi oli jo sulanut parin metrin kaistaleelta polun vierestä. Maa taisi olla kuitenkin vielä melko jäässä, sillä keväälle ominaista mullan ja maan tuoksua ei havainnut näilläkään kohdilla, vaan ilma oli kosteaa ja raikasta.

Aukeammilta kohdilta tie oli sulanut jo kunnolla, ja hiekkatie oli muuttunut pehmeäksi kuravelliksi. Askeleet litisivät kurassa ja kengät upposivat tien pintaan muutaman sentin syvyyteen.

Kun pääsin metsästä takaisin sivistyksen pariin ja pinnoitetuille teille, kulkeminen muuttui nopeammaksi ja kuivemmaksi, mutta ei niin mielekkääksi. Vesi valui pitkin teitä ja joka puolelta kuului lirinä ja lorina, kun sulamisvedet valuivat viemäreihin. 

Vaikka vettä rupesi tihkuttamaan taivaalta kesken lenkin, se ei haitannut lainkaan, sillä ajattelin sen vain nopeuttavan lumien sulamista ja kesän tuloa. Oli myös virkistävää tuntea pienen pienten pisaroiden tippuvan kasvoilleni. Kaikki sulana olevat pinnat heijastivat ja kiiltelivät, kun vesi valui alamäkeen ja muodosti valuvan kalvon tien päälle. Ajourissa kevyet aallot liikkuivat alaspäin äänettömästi ja tasaisella syklillä. Vieressä olevasta metsästä kuului iloinen solina, kun jokin näkymätön puro virtasi jossain puiden suojassa piilossa katseilta.

Asfaltin reunalle oli muodostunut hauskasti tarkka raja tien ja pientareen väliin. Mielestäni se kuvasti hyvin eroa menneen ja tulevan eroa näin menneen talven ja  tulevan kesän välillä.

Kun pääsin jo lähemmäs kotia, äänimaisema muuttui rajusti. Taustalla kuului jatkuva läheisellä tiellä ajavien autojen äänet ja läheisellä työmaalla toimivien työkoneiden äänet sekä vasaran pauke. 

Jouduin taas tarpomaan loskassa lopun matkaa, sillä tie oli auringolta suojassa eikä ollut siis vielä sulanut kunnolla. Vaikka tunsin kenkien taas kastuvan ja kylmyyden virtaavan varpaisiini, se ei haitannut, sillä lenkki luonnon rauhassa sai mieleni seesteiseksi ja hyväntuulisiksi. Myös ajatus  siitä, että olisin aivan tuota pikaa kotona ja pääsisin vaihtamaan kuivat ja lämpimät sukat jalkaani lämmitti mieltäni.

Kun olin päässyt kotipihaan ja juuri kun olin menossa sisälle, huomasin katolta tippuvan sulamisveden muovanneen vielä pihassa olevaan jääpatjaan lähes täydellisen muotoisen ympyrän. Ympyrän pohjalta paistoi märkä ja musta asfaltti aivan kuin todistaen, että kesä on tulossa.

Museovierailu

Kurssin viimeisellä demolla kävimme Jyväskylän taidemuseossa taidegraafikko Juha Karjalaisen taidenäyttelyssä. Vierailun tarkoituksena oli tutustua taidemuseoon ja siellä esillä olevaan näyttelyyn. Näyttelyn esillä olevista teoksista piti valita jokin teos, joka herättää oman mielenkiinnon ja museovierailun jälkeen tulkita teosta oman tietämyksen ja mielenkiinnon mukaan. Pidin Juho Karjalaisen teoksista paljon ja oli haasteellista valita teosta oman tulkintani kohteeksi. Päädyin lopulta Karjalaisen teokseen Mies ja vene, joka on valmistunut vuonna 2002. Mies ja vene on tehty syövyttämällä teos messinkilaatalle, samalla tekniikalla kuin muutkin näyttelyn teokset. Itselleni taiteessa on tärkeää se, millaisia tunteita se minussa herättää. Taiteessa pidän selvistä ja konkreettisista asioista, joita kuvataan. Esimerkiksi pidän luonnosta inspiraation lähteenä ja varsinkin maisemamaalaukset ovat usein mielestäni upeita. Abstrakti taide ei kosketa itseäni eikä se saa aikaan itsessäni kovinkaan vahvoja tunteita. Värimaailmaltaan pidän tummien ja murrettujen sävyjen käytöstä. Taiteen pitää mielestäni kuvastaa jotain tunnetilaa, mutta myös katsojalle pitää jättää omaa tulkinnan varaa.

 Ensivaikutelmana Mies ja vene- teoksesta oli se, että siitä sai vaikuttavan vaikutelman ja se vangitsi katseen jollain tavalla. Teoksessa etualalle teoksen vasemmalle puolelle on kuvattu kyykistynyt alaston mies, joka näyttää mietteliäältä ja ehkä hieman surulliselta. Miehen takana hieman yläoikealla näkyy puisen soutuveneen kokka, joka näyttää ehkä hieman epäluonnollisen kookkaalta. Mies ja vene on värimaailmaltaan melko tumma ja harmaansävyinen. Hahmot ovat tummia ja melko värittömiä. Tausta on rusehtavan harmaa ja melko haalean värinen. Kirkkaita ja selkeitä värejä ei teoksessa ole käytetty lainkaan. Teoksen kyykyssä oleva mies on sijoitettu teoksen vasemmalle puolelle etualalle ikään kuin kiinnittämään ensimmäisenä katsojan huomion. Miehen vieressä taka-alalla näkyvä veneen keula on kuvattu epäluonnollisen suureksi vaikuttavuutta luodakseen ja sen tärkeyttä korostaakseen.

Teoksen kyykyssä kuvattu alaston mies näyttää mietteliäältä ja alastomuus sekä miehen asento kuvaavat nöyryyttä ja alistumista, mutta myös luonnonmukaisuutta ja puhtautta. Kuvasta heijastuu vahvasti yksinäisyyden tunne. Teoksen pelkistetty ja harmahtava värimaailma antaa yksinkertaistetun ja pelkistetyn kuvan. Harmaa väri korostaa kuvan luomaa hieman melankolista tunnelmaa. Teoksen vene kuvastaa matkaa, esimerkiksi ihmiselämän kulkua tai elettyä elämää. Teos luo mielikuvan siitä, että mies on pysähtynyt matkan aikana hetkeksi miettimään eletyn elämänsä kulkua ja sitä, mitä matkan varrelta on jäänyt käteen, kun kaikki turhanpäiväinen on otettu pois. Teoksen luoma yksinäisyyden tunne kuvaa sitä, että esimerkiksi raha ja maine ovat turhia, jos elämän matkaa joutuu kulkemaan yksin. Veneen massiivinen keula kuvaa elämän vääjäämätöntä kulkua eteenpäin. Vaikka mies on jäänyt hetkeksi pohtimaan elämänsä kulkua, hän joutuu kuitenkin lopulta nousemaan uudelleen veneen kyytiin ja jatkamaan matkaansa. Veneen keulan suuri koko saa myös matkan jatkumisen tuntumaan hieman pelottavalta. Teoksen tyhjä tausta luo mielikuvan tulevan matkan tuntemattomuudesta.

Kolmiulotteista työskentelyä

Yksi kurssin hauskimmista töistä oli kolmiulotteiseen työskentelyyn. Tehtävänämme oli valmistaa kolmiulotteinen kuva jostain tunnetusta elokuvakohtauksesta. Me päädyimme valitsemaan lähes jokaiselle tutun kohtauksen King Kong- elokuvasta, jossa King Kong on kiivennyt pilvenpiirtäjän huipulle ja lentokoneet hyökkäävät häntä kohti. Aikamme mietittyä päätimme muovata King kongin kipsistä, jotta saisimme siitä uskottavan näköisen ja muotoisen. Pilvenpiirtäjä olikin helppo rakennella käytetyistä pahvilaatikoista, ja työn taustaksi liimasimme siniselle paperille niin pilvenpiirtäjiä kuin kaupunkimaisemaakin. Lisäksi liimasimme hopeisen kuun tuomaan öistä tunnelmaa ja piirsimme lentokoneet taivaalle. Työskennellessämme huomasimme kolmiulotteisen työskentelyn tuovan erilaisia haasteita kaksiulotteiseen tuottamiseen verrattuna. Esimerkiksi pään vaivaa tuotti se, millä saamme melko painavan kipsigorillan pysymään pilvenpiirtäjämme kyljessä kiinni putoamatta. Ratkaisimme kuitenkin ongelman sitomalla King Kongin rautalangalla kiinni pilvenpiirtäjään ja tukemalla sitä puisilla tikuilla alhaalta käsin. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli omaankin silmään miellyttävä eikä muille opiskelijoillekaan tarvinnut erikseen selittää, mistä kohtauksesta työssämme oli kyse, vaan työ ajoi myös asiansa siltä osin

Mielestäni tehtävänanto oli mahtava ja ehdottomasti toteutettavissa alakouluikäistenkin kanssa. Ensinnäkin tällaisessa tehtävässä oppilaat pääsevät itse ajattelemaan ja ideoimaan, mistä teoksesta tai kohtauksesta työn haluaa tehdä. Työnhän ei ole myöskään pakko olla mistään elokuvasta, vaan se voi liittyä vaikka luettuun kirjaan tai johonkin muuhun oppilaille tärkeän tuntuiseen maailmaan. Kun oppilaat pääsevät valitsemaan itselleen mielenkiintoisen ja itseään lähellä olevan aiheen, oppilaiden on myös helpompi motivoitua työskentelyyn. Työtä tehdessä voi myös ottaa huomioon esimerkiksi kierrätyksen näkökulman ja tehdä työt kierrätysmateriaaleista. Tällainen tehtävä on myös omiaan liittämään kuvataiteeseen esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden aspektia aiheen valinnalla. Työhän voisi yhtä hyvin integroida mukaan myös esimerkiksi historiaa, jos aiheeksi antaisi vaikka tiettyä aikakautta edustavan elokuvan, josta työt tehtäisiin. Tehtävän positiivisena puolena voi pitää myös sitä, että se opettaa kolmiulotteista hahmottamista sekä luomista, mikä usein jää kuvataiteen opetuksessa melko vähäiselle huomiolle.

Kuvankäsittelyä

Kuvankäsittelyn käyttäminen oli itselleni aivan uutta ennen tätä kurssia. Huomasin kuitenkin pitäväni  tekniikasta, vaikka en mikään teknologian suurin kannattaja olekaan. Tässä työssä meidän täytyi ensin ottaa kuva jostain, tai käyttää valmista kuvaa, josta kuvankäsittelyllä piti muokata niin mustavalkoinen kuva kuin pystyy. Päätin valita minun jo aiemmin ottamani kuvan itsestäni puku päällä, sillä ajattelin sen sopivan jo valmiilta väritykseltään työhöni, koska halusin tehdä työstäni mustavalkoisen kontrastin maksimoimiseksi. Kuvan muokkaamisen jälkeen kuva piti tulostaa paperille, jotta siitä voitiin muovata sapluuna varsinaisen työn maalaamiseksi. Kun kuva oli saatu tulostettua, leikkasin valkoiset osat kuvasta pois. Tämän jälkeen teippasin kuvan mustalle paperille ja tuputin sienen avulla sapluunan läpi valkoisella maalilla mustaan paperiin kuvion leikkaamistani osista. Alla olevasta kuvasta näkyy työn lopputulos.

Tämä työ oli mielestäni hyvä esimerkki keinoista yhdistää tietotekniikkaa kuvataiteen opetukseen. Työ opetti taitoja, joita ei välttämättä kaikki oppilaatkaan aina tule käyttäneeksi, joten tietotekniikankin alueelta oppilaat voivat oppia jotain uutta, mikä on mielestäni tärkeää tietotekniikkaa hyödynnettäessä opetuksen tukena. Mielestäni tietotekniikan hyödyntämisessä opetuksessa täytyy olla aina jokin järkevä syy tai siitä täytyy oppia jotain uutta, en näe itseisarvoa  tietotekniikan käytössä. 

Huomasin työtä tehdessäni sen, että kuvan monimutkaisuus täytyy ottaa huomioon oppilaiden iän ja taitotasojen mukaan tällaista työtä tehdessä, sillä tämän kuvan leikkaaminen tarjosi itsellenikin melko paljon haastetta. Toinen tärkeä seikka tällaisen työn opetuksessa on materiaalien valinta. Koska tämä tekniikka saattaa helposti aiheuttaa vahingossakin sotkua, väreinä kannattaa käyttää materiaaleja, jotka on helppo siivota. Toisekseen oppilaiden kohdalla kannattaa miettiä, voisiko sapluunan tehdä pahvista, sillä itse huomasin paperisen sapluunan hajoavan ja kastuvan helposti maalausvaiheessa. Jouduinkin tekemään uuden sapluunan ja uuden työn sen pohjalta, sillä ensimmäinen sapluuna hajosi ja päästi maalia läpi sotkien työtä.  

Painantaa

Kurssilla pääsimme myös harjoittelemaan kuvapainantaa. Tämä oli itselleni aivan uutta kuvataiteen aluetta, mutta huomasin sen olevan erittäin mielekästä tekemistä. Työn tarkoituksena oli ensin valmistaa oma painantalaatta, jonka avulla painaa paperille kuvio painolaattaan kaiverretusta kuviosta.

Ajattelin, että haluan painaa jonkin yksinkertaisen ja selkeän kuvion ja päädyin lopulta kuvaamaan kissan laattaan. Piirsin ensin kissan ääriviivat laatan pinnalle, jonka jälkeen kaiversin ääriviivojen avulla kuvion laattaan. Kuvio neuvottiin kaivertamaan syväksi, jotta laatta toimisi painaessa kunnolla ja painetusta kuvasta tulisi selkeä. Halusin kuitenkin kokeilla, voiko kuvioon tehdä jotain tarkempia yksityiskohtia ja jättämään osan kaiverruksista matalammiksi. Vedin siis kissan selän ääriviivan ympärille hennompia kaiverruksia, jotta selvää rajaa saisi hälvennettyä ja saisi hieman epätasaisemman näköisen kissan pinnasta. Kuten alla olevista kuvista voikin nähdä, se jotakuinkin onnistui ja elävöitti kuvaa hieman. Laatan valmiiksi saatuani leikkasin paperin paloja, joihin kuvioita painetaan. Tämän jälkeen laatta maalattiin telalla tasaisesti kauttaaltaan, jonka jälkeen kuvio painettiin prässillä laatalta paperin pintaan. Alla olevista kuvista näkyy muutama vedos painantatöistäni. Olin lopputulokseen oikein tyytyväinen, varsinkin niihin, joissa painantalaatta oli maalattu oikein tasaisesti ja lopputulos oli siisti ja tarkka.

Tämän työn hyvä puoli on se, että yhden painolaatan tekemällä vedoksia voi tehdä useita, joten koulussa toteutettaessa jokainen oppilas saisi onnistumisen kokemuksia, kun ei haittaisi, vaikka jokin vedos epäonnistuisi. Tällainen työ on oppilaille mukava myös siitä, että samanlaisia vedoksia voi tehdä useita kokeillen eri värejä niin painannassa käytettävässä maalissa kuin vedoksiin käytettävissä papereissa. Tällä tekniikallahan voisi vaikka tehdä jonkin vastaväriharjoituksen maalien ja paperien värejä vaihtamalla, jolloin työhön voisi liittää värioppiakin.

Huomioitavia seikkoja tällaisen painantatyön opetuksessa on, että kaiverrukset laatassa on tarpeeksi syvät jotta kuviosta tulee selkeä. Jos työhön taas haluaa esimerkiksi tekstiä, se tulee kaivertaa laattaan nurinpäin, sillä valmis vedos on peilikuva painolaatasta. Se kannattaa ottaa huomioon myös silloin, jos haluaa kuvan juuri tietyin päin valmiiseen vedokseen. Oppilaita on myös hyvä muistuttaa siitä, että laattaan ei voi mitään kovin pikkutarkkoja piirustuksia tehdä, sillä silloin vedos mitä todennäköisimmin ei tule onnistumaan.

Peitevärimaalausta

Neljännellä demolla kävimme läpi peitevärejä ja niiden käyttöä kuvataiteen opetuksessa Kuten jo omilta kouluajoilta muistan, peitevärejä käytettiin melko paljon maalaamiseen. Peitevärit toimivat melko samalla tavalla kuin vesivärit, mutta ovat paljon peittävämpiä, kuten nimestäki voi jo päätellä. Jotta peiteväreillä saisi mahdollisimman hyvän ja peittävän pinnan, pitäisi maalauksen alle maalata valkoisella peitevärillä niin sanottu pohjamaali, jonka päälle varsinainen maalaus maalattaisiin. Meidän töissämme emme näin kuitenkaan tehneet. Peitevärejä voi sekoittaa samalla tavalla kuin vesivärejä värien muodostamiseen. Hyvänä neuvona opettajamme kuitenkin sanoi, että jokaiseen maalattavaan väriin kannattaa lisätä hieman valkoista peiteväriä sekaan. Tämä sen vuoksi, että valkoinen peiteväri on koostumukseltaan paksumpaa, eikä imeydy maalattavaan pintaan niin vahvasti kuin muut värit. Valkoista peiteväriä sekoittamalla saa siis selvempiä ja peittävämpiä värejä maalaamista varten. Eräänä käytännön vinkkinä opetusta ajatellen opettajamme kertoi, että oppilaiden kanssa toimiessa kannattaa itse opettajana jakaa annokset peiteväriä, jotta värejä ei kuluisi turhaan niin paljon hukkaan. Vinkki oli hyvä, sillä huomasimme, että värejä tulee otettua aivan turhan paljon pulloista tässäkin iässä aivan huomaamatta.Ensimmäisessä työssämme oli tarkoitus tehdä eräänlainen värioppitehtävä, jossa maalataan kolme eri väristä palloa hieman lomittain niin, että pallojen lomittain olevat osat ovat pallojen värien sekoituksen värinen saaden pallot näyttämään läpikuultavilta. Halusin saada omaan työhöni hieman syvyysvaikutelmaa, joten maalasin sinisen ja vihreän pallon näyttämään läpikuultavalta, mutta ensimmäisen violetin pallon maalasin taaempien pallojen kuivuttua niiden päälle, jolloi värit eivät sekoittuneet. Näin violetti pallo näyttää olevan toisten pallojen edessä.

Ensimmäisen tehtävän tarkoituksena oli harjoitella peitevärien käyttöä ja värien muodostusta ennen tunnin varsinaista työtä. Varsinaisena työnä tarkoituksenamme oli maalata peiteväreillä maisema, jonka mallin käymme itse kuvaamassa ikkunasta. Näin saimme taas yhden esimerkin siitä, kuinka tietotekniikkaa voi liittää kuvataiteen opetukseen. Otin siis kännykän kameralla kuvan luokan ikkunasta ja käytin kuvaa maalaukseni mallina.

Maalatessani huomasin sen, että peiteväreillä on melko vaikeaa tehdä kovin tarkkaa ja yksityiskohtaista maalausta. Se johtunee osittain siitä, että peiteväreillä maalatessa käytetään leveitä ja melko karkeita siveltimiä. Tietysti osan voi laittaa myös kokemattoman maalarin eli itseni piikkiin. Huomasin myös sen, että vaikka kannattaa välttää turhaa värien tuhlaamista, niin laajempiin maalauksen osiin kannattaa silti ottaa väriä melko reilusti, sillä värin loppuessa kesken on äärimmäisen vaikeaa sekoittaa samansävyistä väriä uudestaan.Peitevärit ovat kuitenkin alakouluikäisille hyvin soveltuva materiaali, sillä taloudellisesti ajateltuna peitevärit eivät ole kovin kalliita, ne sopivat monenlaiselle maalauspinnalle ja ne ovat vesiliukoisia. Se on tärkeä ominaisuus alakouluikäisten lasten kanssa toimiessa, sillä sotkua ja vahinkoja sattuu maalatessa varmasti. Vesiliukoisilla materiaaleilla työskennellessä selvitään siis ilman pysyviä vahinkoja. Peitevärit ovat hyviä myös värien sekoittamiskyvyltään, jonka vuoksi oppilaat voivat harjoitella värioppia myös peitevärien avulla. 

Värioppia

Kolmannella demolla kävimme läpi värioppia ja harjoittelimme värien sekoittamista vesiväreillä. Väriopin kertaus tuli tarpeeseen, sillä ainakaan itsellä väriopin tiedot ei ollut enää kovinkaan hyvin muistissa. Kävimme päävärit läpi ja jokaisen päävärin kaksi eri sävyä, joita käytetään väripaleteissa ja joita näin ollen käytetään paljon myös koulussa. Pääväreinä ovat tietysti sininen, keltainen ja punainen. Punaisen sävyt ovat karmiini ja sinooperi, sinisen preussi ja ultramariini sekä keltaisen kromi ja kadmium. Väripaleteissa käytettävistä sävyistä jokaisesta pääväristä toinen sävy on lämpimämpi ja toinen kylmempi. Ensin kokeilimme värien sekoittamista paperille aivan vapaasti koittaen sekoittaa kaikenlaisia mahdollisia värejä. Harjoituksen aikana oli hyvä muistella, mitä värejä keskenään sekoittamalla saa muodostettua mitäkin väriä. 

Harjoituspaperi

Vapaan harjoittelun jälkeen työnämme oli maalata vesiväreillä Goethen kolmio, joka on todella hyvä ja monipuolinen väriopin harjoitus. Goethen kolmio on suuri kolmio, joka on jaettu yhdeksään pienempään kolmioon. Jokainen pienempi kolmio on määrätyn värinen. Goethen kolmion kulmissa sijaitsevat kolmiot väritetään pääväreillä. Päävärien väliin kolmion sivuille tulevat välivärit oranssi, vihreä ja violetti. Alla olevasta kuvasta pitäisi näkyä, kuinka muiden kolmioiden värit saadaan sekoitettua. 

Goethen kolmio

Goethen kolmio on mielestäni todella opettavainen työ suoritettavaksi alakoulussa kuvataiteen tunneilla, sillä sen avulla voi käydä hyvin laajasti väriopin teoriaa käytännön ohessa. Goethen kolmiossa tulee esiin kolmion kulmissa sijaitsevat päävärit ja niiden sekoittamiseen tarvittavat sävyt voi myös maalata näkyviin kuten me teimme työssämme. Sävyt näkyvätkin kuvassa työn vasemmassa yläkulmassa. Goethen kolmio soveltuu myös vastavärien opettamiseen. Vastavärit löytyvät Goethen kolmiosta päävärin vastapäätä olevalta sivulta, sivun keskeltä. Vastavärien sekoittamisenkin voi opettaa kolmion avulla. Esimerkiksi sinisen vastavärin oranssin saa sekoittamalla oranssin kanssa samalla sivulla olevien kulmien värit eli keltaisen ja punaisen keskenään. Goethen kolmio voidaan jakaa myös kolmeen pienempään kolmioon värien merkityksen tai niiden luoman tunnetilan avulla. Esimerkiksi Goethen oikean alakulman sinertävät värit ovat melankolisia ja kolmion yläosassa olevat puertavia värejä kutsutaan mahtaviksi väreiksi. Vasemman alakulman kellertäviä värejä taas voi kutsua seesteisiksi väreiksi. Goethen kolmiolla voi siis esittää värioppia hyvin laajasti ja jos oppilaat pääsevät itse kokeilemaan esimerkiksi välivärien sekoittamista pääväreistä, uskon heidän muistavan värioppiin liittyvän teorian huomattavasti paremmin kuin opettajan kertomana. Juuri tämän tyyppisiä tehtäviä pitäisi mielestäni alakoulun kuvataiteessa teettää, jotta teoriaa voi opettaa käytännön tekemisen avulla ja sen ohessa.