Värioppia

Kolmannella demolla kävimme läpi värioppia ja harjoittelimme värien sekoittamista vesiväreillä. Väriopin kertaus tuli tarpeeseen, sillä ainakaan itsellä väriopin tiedot ei ollut enää kovinkaan hyvin muistissa. Kävimme päävärit läpi ja jokaisen päävärin kaksi eri sävyä, joita käytetään väripaleteissa ja joita näin ollen käytetään paljon myös koulussa. Pääväreinä ovat tietysti sininen, keltainen ja punainen. Punaisen sävyt ovat karmiini ja sinooperi, sinisen preussi ja ultramariini sekä keltaisen kromi ja kadmium. Väripaleteissa käytettävistä sävyistä jokaisesta pääväristä toinen sävy on lämpimämpi ja toinen kylmempi. Ensin kokeilimme värien sekoittamista paperille aivan vapaasti koittaen sekoittaa kaikenlaisia mahdollisia värejä. Harjoituksen aikana oli hyvä muistella, mitä värejä keskenään sekoittamalla saa muodostettua mitäkin väriä. 

Harjoituspaperi

Vapaan harjoittelun jälkeen työnämme oli maalata vesiväreillä Goethen kolmio, joka on todella hyvä ja monipuolinen väriopin harjoitus. Goethen kolmio on suuri kolmio, joka on jaettu yhdeksään pienempään kolmioon. Jokainen pienempi kolmio on määrätyn värinen. Goethen kolmion kulmissa sijaitsevat kolmiot väritetään pääväreillä. Päävärien väliin kolmion sivuille tulevat välivärit oranssi, vihreä ja violetti. Alla olevasta kuvasta pitäisi näkyä, kuinka muiden kolmioiden värit saadaan sekoitettua. 

Goethen kolmio

Goethen kolmio on mielestäni todella opettavainen työ suoritettavaksi alakoulussa kuvataiteen tunneilla, sillä sen avulla voi käydä hyvin laajasti väriopin teoriaa käytännön ohessa. Goethen kolmiossa tulee esiin kolmion kulmissa sijaitsevat päävärit ja niiden sekoittamiseen tarvittavat sävyt voi myös maalata näkyviin kuten me teimme työssämme. Sävyt näkyvätkin kuvassa työn vasemmassa yläkulmassa. Goethen kolmio soveltuu myös vastavärien opettamiseen. Vastavärit löytyvät Goethen kolmiosta päävärin vastapäätä olevalta sivulta, sivun keskeltä. Vastavärien sekoittamisenkin voi opettaa kolmion avulla. Esimerkiksi sinisen vastavärin oranssin saa sekoittamalla oranssin kanssa samalla sivulla olevien kulmien värit eli keltaisen ja punaisen keskenään. Goethen kolmio voidaan jakaa myös kolmeen pienempään kolmioon värien merkityksen tai niiden luoman tunnetilan avulla. Esimerkiksi Goethen oikean alakulman sinertävät värit ovat melankolisia ja kolmion yläosassa olevat puertavia värejä kutsutaan mahtaviksi väreiksi. Vasemman alakulman kellertäviä värejä taas voi kutsua seesteisiksi väreiksi. Goethen kolmiolla voi siis esittää värioppia hyvin laajasti ja jos oppilaat pääsevät itse kokeilemaan esimerkiksi välivärien sekoittamista pääväreistä, uskon heidän muistavan värioppiin liittyvän teorian huomattavasti paremmin kuin opettajan kertomana. Juuri tämän tyyppisiä tehtäviä pitäisi mielestäni alakoulun kuvataiteessa teettää, jotta teoriaa voi opettaa käytännön tekemisen avulla ja sen ohessa.