Ensimmäisen demokerran aiheena oli käydä kurssin sisältö läpi ja tutustua savitöidden tekemiseen ja opettamiseen. Olin ensimmäiseltä demolta pois, joten kävin suorittamassa savityöt toisen kotiryhmän demoilla kurssimme jälkeen. Ensimmäiseksi leikkasimme jokaiselle palan savea,jota piti noin viiden minuutin ajan muotoilla miten vain halusi. Huomasin, että savimöykkyni alkoi muotoutua pitkulaisen muotoiseksi, mistä mieleeni juolahti muotoilla siitä kanootti. Noin viiden minuutin saven pyörittelyn jälkeen aloimme toteuttaa varsinaista savityötämme ja itselläni se olikin jo hyvää vauhtia muotoutumassa. Kun olin jo melkein saanut möykkyni kanootin malliseksi, opettaja muistutti siitä, että savikerros ei saa olla liian paksu, jotta se kestää uunissa polttamisen ehjänä. Tämä olikin hyvä kertaus jo alakoulussa saadulle neuvolle, joka ei mieleeni muistunut kanoottia väsätessäni. Jouduinkin halkaisemaan kanoottini keskeltä kahtia ja kovertamaan sisäosat ontoksi, jotta kanoottini ei räjähtäisi uunissa. Kun asettelin kanootin puolikkaita yhteen, repäisin toisen puolikkaan alaosaan suuren vekin, ikään kuin nahkasta tehty kanootti olisi repäissyt pohjan auki kiveen. Tästä sainkin idean jättää repeämä kanootin kylkeen ja laitoinkin puulastan pitämään repeämän auki, jotta se säilyisi työn valmistuttua. Kanoottia kiinnittäessä opettajalta sain hyvän neuvon raapia liitoskohtien pinta rikki ja jopa hieman kostuttaa sitä, jotta liitoksesta tulisi kestävä. Tällaisia neuvoja ja ohjeita pyrin koko kurssin ajan poimia mieleeni, jotta muistaa näitä neuvoja jakaa sitten eteenpäin omille oppilailleni.
Kuvassa näkyy valmis kanoottini ennen sen polttamista. Kylkeen muotoilin vielä siksak- kuvioinnin, koska mielestäni työni muistutti nahkaista intiaanikanoottia ja mielestäni sellaiseen sopisi intiaanien tekemässä taiteessa esiintyvä kuvio. Jätin kanoottini myös tarkoituksella lasittamatta, sillä silloin väri muistutti nahkaa ja hieman karkeampi pintakin sopi mielestäni kanootin esittämälle materiaalille. Savityöni aihe ja sen toteutukseen liittyvät ratkaisut syntyivät turhaan miettimättä ja melko intuitiivisesti sitä mukaa kun työ eteni ja tällainen toimintatapa sopii savea materiaalina käytettäessä hyvin. Jos itse joskus opetan savitöiden tekoa, haluan toteuttaa työn samalla kaavalla turhaan liikaa neuvoja antamatta antaen oppilaiden tehdä työstään sellainen, miksi se on käsissä ruvennut muovautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti